Rakkauden askeleet –yllättävintä on rauha

Kaikki, mikä toi meidät tähän

Kun tätä kirjoitan, tuntuu lähes uskomattomalta, että olemme jo tässä. Niin monta kuukautta sitten kaikki oli vielä suunnitelmia, keskusteluja ja pieniä ensimmäisiä päätöksiä. Nyt suurin osa niistä on tehty. Juhla alkaa vähitellen muuttua ajatuksesta todellisuudeksi.

Yllättävintä ei kuitenkaan ole jännitys. Vaan rauha.

Olen huomannut, että mitä lähemmäs hääpäivä tulee, sitä vähemmän ajattelen itse juhlaa. Sen sijaan huomaan ajattelevani meitä. Kaikkea sitä, mikä on johtanut tähän hetkeen.

Yhteisiä vuosia. Keskusteluja. Naurua. Eri mieltä olemista. Kasvamista. Arkea, joka ei näy kuvissa, mutta joka on rakentanut perustan kaikelle sille, mitä juhlimme.

Ei täydellistä, vaan aitoa

Aiemmin elämässäni ajattelin ehkä enemmän lopputuloksia. Nykyään ymmärrän, että merkityksellisintä on matka.

Täydellistä päivää ei ole olemassa. On vain aito päivä. Päivä, joka näyttää meidän näköiseltämme. Päivä, jossa tärkeintä eivät ole kukat, ohjelma tai aikataulu, vaan se, että saamme jakaa hetken niiden ihmisten kanssa, jotka ovat kulkeneet rinnallamme.

Ja ennen kaikkea se, että saamme valita toisemme jälleen kerran.

Kiitollisuus

Kun katson tätä hetkeä, tunnen ennen kaikkea kiitollisuutta. Kiitollisuutta siitä, että elämä toi meidät takaisin toistemme luo oikeaan aikaan.

Kiitollisuutta siitä, että olemme saaneet rakentaa suhteen, jossa on turvaa, vapautta, ystävyyttä ja intohimoa.Kiitollisuutta siitä, että olemme juuri tässä. Rakkautemme ei ole matka kohti hääpäivää. Hääpäivä on yksi etappi matkalla, jota olemme kulkeneet jo pitkään yhdessä.

Kohti tahdon hetkeä

Viikon päästä tämä blogisarja saavuttaa yhden etappinsa. Mutta todellisuudessa kyse ei ole päätepisteestä. Tahdon sanominen ei ole tarinan loppu, vaan uuden luvun alku.

Siksi juuri nyt haluan pysähtyä tähän hetkeen. Hengittää syvään. Katsoa ympärilleni. Katsoa meitä. Ja olla onnellinen siitä, että matka on tuonut meidät tähän.

Askel kerrallaan. 🤍