Rakkauden askeleet –Kohti alttaria
Vieraat olivat saapuneet Billnäs Gårdiin. Tunnelmassa oli odotusta, iloa ja jännitystä.
7/5/20262 min lukea
Hääviikonloppumme - kun taivas myrskysi ja sydän tiesi❤️


Vieraat olivat saapuneet Billnäs Gårdiin.
Eliaksen kanssa kohti alttaria. Tunnelmassa oli odotusta, iloa ja jännitystä. Kaikki rakkaat ihmiset olivat koolla samassa paikassa, ja hetken kuluttua seisoisimme heidän edessään antamassa toisillemme elämämme tärkeimmän lupauksen.
Tahdon.

Aika pysähtyi
Mutta noin viisitoista minuuttia ennen vihkimisen alkua universumi päätti muistuttaa olemassaolostaan. Ensin taivaalta alkoi sataa rakeita. Sitten sade yltyi niin voimakkaaksi, että vesi tuli lähes vaakasuoraan. Tuuli nousi myrskyksi ja lopulta taivaalla välähtelivät salamat. Luonto näytti hetkessä koko voimansa.
Aika tuntui pysähtyvän. Odotimme. Katsoimme ulos ikkunoista. Hengitimme syvään. Kaikki ympärillä hiljeni, vaikka ulkona myrskysi. Ja ehkä juuri siinä hetkessä ymmärsin jotain tärkeää. Noin puolen tunnin kuluttua myrsky alkoi väistyä. Pilvet antoivat periksi, sade hellitti ja meidän vuoromme tuli.
Askeleet alttarille
Jälkikäteen ajatellen tuntuu lähes symboliselta, että juuri ennen vihkimistämme saimme kokea luonnon koko kirjon. Auringon sijaan saimme ensin rakeita, sadetta, vastatuulta ja ukkosta. Ikään kuin elämä olisi halunnut muistuttaa meitä siitä, millaista yhteinen matka todella on.
Siihen mahtuu aurinkoisia päiviä ja keveyttä.
Mutta myös sadetta, vastatuulta ja joskus kokonaisia myrskyjä. Eikä mikään niistä tee matkasta vähemmän kaunista. Päinvastoin. Ne muistuttavat siitä, että tärkeintä ei ole se, millainen sää ympärillä on, vaan se, kenen kanssa kulkee sen läpi.
Ja juuri silloin sain ottaa ensimmäiset askeleeni kohti alttaria rakkaan poikani Eliaksen käsipuolessa. Se hetki oli minulle valtavan merkityksellinen.
Kohti rakkautta
Eliaksen rinnalla kulkiessani sydämessäni oli samaan aikaan niin monta tunnetta: jännitystä, kiitollisuutta, herkkyyttä ja suunnatonta onnellisuutta. Katsoin eteenpäin ja tiesin, että muutaman hetken kuluttua seisoisin Petrin rinnalla ja aloittaisimme uuden luvun elämässämme avioparina.
Sää saattoi olla oikukas. Luonto sai näyttää voimansa. Mutta mikään ei olisi voinut horjuttaa sitä rauhaa, jonka tunsin sisälläni juuri sillä hetkellä.
Eliaksen käsipuolessa kuljin kohti miestä, jonka rinnalla haluan kulkea läpi kaikkien elämän vuodenaikojen. Kohti rakkautta. Kohti yhteistä elämää. Kohti meitä.
Ja edessä odotti elämäni kaunein sana.
Tahdon. ❤️