Rakkauden askeleet – kun kuljemme toisiamme vastaan

Viimeiset valmistelut

Viime viikot ovat olleet täynnä valmisteluja. Sormus on valmis – ja se on aivan upea. Sen tekijäkin oli lopputulokseen tyytyväinen, eikä ihme. Puku on valmis ja haettu. Tanssit on tanssittu, koreografiat sisäistetty polttarit pidetty ja viimeiset yksityiskohdat on hiottu kuntoon, Istumajärjestyksiä on mietitty, suunnitelmia tarkennettu ja kaikenlaisia pieniä asioita on vielä kerran käyty läpi.

Juhla lähestyy kovaa vauhtia, mutta tänään huomaan ajattelevani kaikkea sitä, mikä on juhlaa tärkeämpää.

Matkalla toisiamme vastaan

Nyt eletään juhannusta. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, ja lähdin pyörällä vastaan rakastani puoliväliin Mäntsälään. Se tuntuu pieneltä asialta, mutta oikeastaan siinä on jotakin hyvin olennaista meidän suhteestamme.

Me olemme aina olleet valmiita kulkemaan toisiamme vastaan.

Joskus se tarkoittaa suuria päätöksiä, joskus pieniä tekoja. Joskus sitä, että tekee toisen puolesta jotakin, mikä ei välttämättä ole itselle se kaikkein mieluisin vaihtoehto. Ei siksi, että olisi pakko, vaan siksi, että rakastaa. Siksi, että toisen hyvinvointi, ilo ja onnellisuus merkitsevät yhtä paljon kuin omat.

Rakkauden ydin

Ehkä juuri siitä rakkaudessa lopulta on kyse. Ei täydellisyydestä, ei suurista eleistä eikä näyttävistä hetkistä, vaan siitä, että päivä toisensa jälkeen valitsee kulkea yhdessä samaan suuntaan ja tarvittaessa myös vastaan.

Tämä päivä on meille suuri päivä. Tämä on meidän rakkauden päivämme.

Mutta oikeastaan niin on ollut jokainen päivä tähän asti – ja toivottavasti myös jokainen päivä tästä eteenpäin.

Koko elämä edessä

Kahden viikon päästä juhlimme häitä. Tänään juhlin sitä, että saan rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Nyt juhlin sitä pyörän selässä, kesäauringon alla, matkalla rakastani vastaan.

Kilometri kerrallaan. 🤍